Kaksi päivänäytöstä ja kaksi iltanäytöstä takana. Kuusi esitystä jäljellä, joista neljä avointa iltanäytöstä: 12.8, 13.8, 14.8. ja 15.8.
Ensi-iltapäivä oli vaiherikas. Päivänäytös pidettiin sisällä myrskyn vuoksi. Väkeä oli niin paljon, että esitys myöhästyi, kun yritimme saada kaikkia pyörätuoleja mahtumaan. Illaksi saimme jo auringon esiin ja avoin yleisöensi-ilta saatiinkin kokea upeassa säässä ja tiiviisti täydessä katsomossa.
Toisessa päivänäytöksessä tungimme 100 hengen katsomoomme 120 ihmistä. Viimeisen kohtauksen valssiin näyttelijöiden kanssa mukaan intoutui vanha pariskunta yleisöstä. Tämä koskettava hetki näkyy kuvassa :') Päivänäytökset ovat olleet hauskan eloisia, kun Koukkuniemen asukkaat ovat eläytyneet katsomiskokemukseen. Myös Teatterikesän OFF -ohjelmistossa ollut esitys houkutteli paikalle hyvän joukon ihmisiä, niin että lisäpenkeille oli tarvetta.
Olemme saaneet erittäin hyvää palautetta kaikenlaisilta katsojilta ja monet ovat kertoneet samaistuneensa esitykseen kovasti. Koskettuneita ja viihtyneitä katsojia on ollut mahtavaa jututtaa esitysten jälkeen muistokahviossa. Kritiikki on jäänyt vähemmälle, vaikka sitäkin olisi mukava saada, sillä tämä prosessi on ollut meille kaikille oppimiskokemus.
Myös aamulehti huomioi meitä mukavasti heti ensi-illan jälkeen. Anne Välinoro kirjoitti alla olevan jutun ja seuraavan päivän lehdessä hän käytti teostamme esimerkkinä Teatterin sinnikkyydestä ja Teatterikesästä kertovassa jutussaan:
Ensi-iltapäivä oli vaiherikas. Päivänäytös pidettiin sisällä myrskyn vuoksi. Väkeä oli niin paljon, että esitys myöhästyi, kun yritimme saada kaikkia pyörätuoleja mahtumaan. Illaksi saimme jo auringon esiin ja avoin yleisöensi-ilta saatiinkin kokea upeassa säässä ja tiiviisti täydessä katsomossa.
Toisessa päivänäytöksessä tungimme 100 hengen katsomoomme 120 ihmistä. Viimeisen kohtauksen valssiin näyttelijöiden kanssa mukaan intoutui vanha pariskunta yleisöstä. Tämä koskettava hetki näkyy kuvassa :') Päivänäytökset ovat olleet hauskan eloisia, kun Koukkuniemen asukkaat ovat eläytyneet katsomiskokemukseen. Myös Teatterikesän OFF -ohjelmistossa ollut esitys houkutteli paikalle hyvän joukon ihmisiä, niin että lisäpenkeille oli tarvetta.
Olemme saaneet erittäin hyvää palautetta kaikenlaisilta katsojilta ja monet ovat kertoneet samaistuneensa esitykseen kovasti. Koskettuneita ja viihtyneitä katsojia on ollut mahtavaa jututtaa esitysten jälkeen muistokahviossa. Kritiikki on jäänyt vähemmälle, vaikka sitäkin olisi mukava saada, sillä tämä prosessi on ollut meille kaikille oppimiskokemus.
Myös aamulehti huomioi meitä mukavasti heti ensi-illan jälkeen. Anne Välinoro kirjoitti alla olevan jutun ja seuraavan päivän lehdessä hän käytti teostamme esimerkkinä Teatterin sinnikkyydestä ja Teatterikesästä kertovassa jutussaan:
" Taide ei enää itseisarvona kiinnosta. Taiteilijatkin ovat nöyrtyneet ajatukselle, että teoksen pitää taipua vaikkapa ihmisten auttajaksi. Siksi hoitava taide on niin suosittua.
Parhaimmillaan kaksi asiaa yhdistyy. Koukkuniemen Kalevala -projektin On elomme muistoja vain -näytelmä on tästä hyvä esimerkki. Vanhukset ja hoitohenkilökunta saivat uutta verta vanhainkotiin ja yleisö täysin erilaisen teatterikokemuksen" AL 2.8.2014 Anne Välinoro
Annen kanssa täytyy sen verran kuitenkin olla eri mieltä, että itse en ainakaan koe taiteilijana nöyrtyneeni hyvinvointia edistävän taiteen pariin. Päinvastoin: taide on rohkaistunut nousemaan taiteen pyhätöistään maan alta tavallisen arjen keskelle ja uskaltautunut kohtaamaan taiteen ulkopuoliset toimijat tasavertaisina yhteistyökumppaneina. Mielestäni on erikoinen ajatus, että taiteen käyttäminen hyvinvointitarkoituksissa on nöyrtymistä. Tämän kesän kokemuksen perusteella voin sanoa, että teatterin vieminen sinne missä se ei aikaisemmin ole ollut, on päin vastoin kivikkoisempi ja enemmän rohkeutta ja taistelutahtoa vaativat tie, kuin esityksen tekeminen teatteriin. Olemme nimittäin joutuneet tekemään kaiken aivan alusta asti ja tunkeutumaan laitoksen arjen keskelle ja taistelemaan ennakkoasenteita vastaan. Olemassaolevassa teatterissa tätä työtä ei tarvitse tehdä, koska teatterin koneisto on jo valmiina.
Olen ollut todella otettu saamastamme huomiosta ja positiivisesta vastaanotosta. Nyt alkaa jo iskeä haikeus. Enää viikko ja sitten hanke on ohi ja karu paluu arkeen alkaa.
Nyt kaikki varaamaan lippuja, ettei jää esitys näkemättä!
Olen ollut todella otettu saamastamme huomiosta ja positiivisesta vastaanotosta. Nyt alkaa jo iskeä haikeus. Enää viikko ja sitten hanke on ohi ja karu paluu arkeen alkaa.
Nyt kaikki varaamaan lippuja, ettei jää esitys näkemättä!