Tämän viikon Marko on ollut vetämässä leiriä Kurussa. Työskentely on siis tämän viikon ollut taas aivan erilaista. Alkuviikosta olin Helsingissä dramaturgi-Iiran kanssa ideoimassa ja valitsemassa tarinoita, Karhupuiston kallioilla totesimme, että monta hyvää tarinaa joudutaan jättämään teoksesta pois. Materiaalia olisi toiseenkin esitykseen, ehkä ensi kesänä? :)
Samalla reissulla kävin katsomassa Q-Teatterin Kaspar Hauser esityksen, joka oli erittäin tarkkanäköinen kuvaus meidän sukupolvestamme. Esitys oli mielestäni aivan huippu! Sukupolvemme tunnistettavuus sai minut hetkittäin nauramaan vedet silmissä ja toisaalta myös voimaan pahoin. Oli voimauttavaa ajatella, että "Hei me kaikki tämän sukupolven edustajat olemme samassa veneessä!" mutta toisaalta tuli ahdistus "Miksi olemme tässä veneessä?"
Kaspar Hauserin sukupolvikuvaus sai minut pohtimaan sitä, mitä olemme nyt tekemässä:
Onko mahdollista välittää muun kuin oman sukupolvensa kokemusta onnistuneesti?
Paljon asiaa pohdittuani, olen tullut siihen tulokseen, että ei meidän edes kannata ajatella välittävämme 1920-30 -luvuilla syntyneiden sukupolvikokemusta. Sen sijaan välitämme heidän tarinoitaan. Lisäksi, jos onnistumme työssämme, voimme välittää myös kokemuksen siitä, että jokainen sukupolvi on vain joukko ihmisiä, joihin aika jättää jälkensä.
Tällä viikolla teoksen visuaalinen puoli on mennyt hurjasti eteenpäin. Julistekuvasta on tehty ensimmäiset luonnokset ja saimme Tampereen Vera Oy:n sponsoroimaan meille lavasteeksi puisia kaapelikeloja (sellaisia ompelulankarullan näköisiä isoja, joita näkee rakennustyömailla). Kaapelikeloja tulee enemmän, kuin mitä lavastuksessa käytetään, sillä niistä tuleeesityksen jälkeen pöydät, joiden ääressä katsojat ja työryhmä voivat yhdessä kahvitella ja muistella.
Lahtelainen Heikki Suominen näki viime viikolla meistä jutun Hämeen uutisissa ja siitä innostuneena hän lähetti meille DVD muotoon siirretyn kotivideon vuodelta 1940! Hänen isänsä oli saanut työnsä kautta kallista filmiä ja jopa värifilmiä! Kymmenen minuutin video on ainutlaatuinen, koska siinä ei ole mitään uutisotsikkoa tai juonta, vain tavallisen perheen tavallista kesäloma-arkea. Juuri filmin kalleuden vuoksi tälläistä arkista videomateriaalia ei juurikaan ole tehty. Suominen antoi meille oikeudet käyttää videota ja nyt kiivaasti pohdimme, että kuinka saamme videon hyötykäyttöön.
Olen todella otettu siitä, että Suominen halusi antaa videon meille. Olen katsonut pätkän jo monen monta kertaa ja joka kerta se nostattaa karvani pystyyn. Minua koskettaa se, että videon puuhat ovat täysin samoja kuin oman perheeni kotivideoissa 90-luvulla: uintia, kalastusta, soutelua, pihaleikkeja ja syömistä.
Viikko pääsi venähtämään kuusipäiväiseksi, kun tänä aamuna marssimme Iiran kanssa työhuoneellemme ja aloitimme post it - lappu shown. Nyt on seinä täynnä erivärisiä lappuja joissa lukee hahmojen nimiä, vuosilukuja, kohtausten tapahtumia ja yksittäisiä repliikkejä. Minä kävelin ympäri huonetta, puhuin ajatuksiani ääneen ja hetkittäin jopa fyysistin mahdollisia kohtauksia. Iira pysyi aloillaan, katseli ja järjesteli lappuja ja tarkensi sekavia ideoitani, sekä muistutti käytännön asioista. Lopulta saimme ensimmäisen version teoksen rakenteesta seinälle. Hyvältä näyttää!
Samalla reissulla kävin katsomassa Q-Teatterin Kaspar Hauser esityksen, joka oli erittäin tarkkanäköinen kuvaus meidän sukupolvestamme. Esitys oli mielestäni aivan huippu! Sukupolvemme tunnistettavuus sai minut hetkittäin nauramaan vedet silmissä ja toisaalta myös voimaan pahoin. Oli voimauttavaa ajatella, että "Hei me kaikki tämän sukupolven edustajat olemme samassa veneessä!" mutta toisaalta tuli ahdistus "Miksi olemme tässä veneessä?"
Kaspar Hauserin sukupolvikuvaus sai minut pohtimaan sitä, mitä olemme nyt tekemässä:
Onko mahdollista välittää muun kuin oman sukupolvensa kokemusta onnistuneesti?
Paljon asiaa pohdittuani, olen tullut siihen tulokseen, että ei meidän edes kannata ajatella välittävämme 1920-30 -luvuilla syntyneiden sukupolvikokemusta. Sen sijaan välitämme heidän tarinoitaan. Lisäksi, jos onnistumme työssämme, voimme välittää myös kokemuksen siitä, että jokainen sukupolvi on vain joukko ihmisiä, joihin aika jättää jälkensä.
Tällä viikolla teoksen visuaalinen puoli on mennyt hurjasti eteenpäin. Julistekuvasta on tehty ensimmäiset luonnokset ja saimme Tampereen Vera Oy:n sponsoroimaan meille lavasteeksi puisia kaapelikeloja (sellaisia ompelulankarullan näköisiä isoja, joita näkee rakennustyömailla). Kaapelikeloja tulee enemmän, kuin mitä lavastuksessa käytetään, sillä niistä tuleeesityksen jälkeen pöydät, joiden ääressä katsojat ja työryhmä voivat yhdessä kahvitella ja muistella.
Lahtelainen Heikki Suominen näki viime viikolla meistä jutun Hämeen uutisissa ja siitä innostuneena hän lähetti meille DVD muotoon siirretyn kotivideon vuodelta 1940! Hänen isänsä oli saanut työnsä kautta kallista filmiä ja jopa värifilmiä! Kymmenen minuutin video on ainutlaatuinen, koska siinä ei ole mitään uutisotsikkoa tai juonta, vain tavallisen perheen tavallista kesäloma-arkea. Juuri filmin kalleuden vuoksi tälläistä arkista videomateriaalia ei juurikaan ole tehty. Suominen antoi meille oikeudet käyttää videota ja nyt kiivaasti pohdimme, että kuinka saamme videon hyötykäyttöön.
Olen todella otettu siitä, että Suominen halusi antaa videon meille. Olen katsonut pätkän jo monen monta kertaa ja joka kerta se nostattaa karvani pystyyn. Minua koskettaa se, että videon puuhat ovat täysin samoja kuin oman perheeni kotivideoissa 90-luvulla: uintia, kalastusta, soutelua, pihaleikkeja ja syömistä.
Viikko pääsi venähtämään kuusipäiväiseksi, kun tänä aamuna marssimme Iiran kanssa työhuoneellemme ja aloitimme post it - lappu shown. Nyt on seinä täynnä erivärisiä lappuja joissa lukee hahmojen nimiä, vuosilukuja, kohtausten tapahtumia ja yksittäisiä repliikkejä. Minä kävelin ympäri huonetta, puhuin ajatuksiani ääneen ja hetkittäin jopa fyysistin mahdollisia kohtauksia. Iira pysyi aloillaan, katseli ja järjesteli lappuja ja tarkensi sekavia ideoitani, sekä muistutti käytännön asioista. Lopulta saimme ensimmäisen version teoksen rakenteesta seinälle. Hyvältä näyttää!