Muistelutyöpajasta, taustalla Jetro. Kuva Kaisa Pohjola. Täällä on näyttelijänä toimiva Jetro Sukkela syyllisenä tämän kerran naputteluun. Heti alkuun voin sanoa, että kesäteatteritiimimme on kohtuuttoman mainio porukka, jota ilolla moikkaa. Vielä olemme siinä vaiheessa, että työryhmän kokoontumiset ovat olleet ryhmääntymistä, vanhuskummeilun kelailua ja työpajoja. Niistä voi lukea aiemmista blogikirjoituksista. Täällä on tullut nähtyä monenmoista, elämää nähnyttä, arvokasta ihmistä. Jotkut kertovat samantien innokkaana tarinaa tarinan perään, kun toisten huomio saattaa kiinnittyä enemmän pihalla pomppivaan ”pupujussiin”. Luonnon terapeuttista voimaa ei voi koskaan väheksyä.
Flunssat sun muut möröt ovat tahmanneet kevään vauhtia pidellen pöpöjänkantajia vanhainkodin ulkopuolella. Missä rokotteet ovat, kun niitä kaivataan? Useamman sitkeän kuumeisen koettelemuksen jälkeen pääsin jälleen moikkaamaan Erkki-kummia. Juteltiin niitä näitä sivuraiteilla ja välillä ihan metsässä, mutta mikään stressi ei vienyt nirriä keneltäkään.
Hyvin se kummittelu sujuu vaikka onkin uudenlainen tilanne melkein kaikille ja hölpöti hölpöti. Voin vain kuvitella millaista on kymmenien vuosien päästä, kun itse on yli 80-vuotias ja enemmän avun tarpeessa. Monessa maailman kolkassa suku pitää huolta viisaista ”kylän vanhimmista”, kuten Suomessakin oli tapana ennen vuonna 1571 kirkkolain määräämia vaivaistupia. On hyvä miettiä mihin suuntaan kehityksen toivoisi kulkevan ja oma lusikka kannataa törkätä soppaan jo tänä päivänä. Nykyään moni ihmisryhmien välinen suhde voi tuntua suurelta. Koukkuniemen vanhainkoti on lajinsa suurin Suomessa. Se on viehättävä pikkukylä, vaikka siitä kylästä puuttuu nuoremmat asukkaat, lähikauppa ja eläintarha.
Portugalin taloustilanne on ajanut paikalliset seniorit lyömään viisaat päänsä yhteen ja he ovat tietenkin perustaneet vanhuskommuuneita! Kuinka mahtavan kuuloista on se, että vanhemmatkin ihmiset voivat asua yhteisvoimin viljellen, pitäen hiilet hehkuvana ja ratkoen arkisia haasteita. Siinä on kiehtova visio. No mutta kuinka tässä päästiin jo ulkomaisille raiteille. Onhan Koukkuniemessäkin kuultu tarinoita ulkomailta. Kuitenkin Portugalin tilanteeseen liittyen, nykyajan henkeen tuppaa itse kukin tuntemaan ajoittain yksinäisyyttä. Sen takia vanhuskummin moikkaaminen on usein paikallaan.
Ah, niin se kesä sieltä hiipii ja katupöly täyttää sieraimet. Odotan innolla käsikirjoituksen valmistumista ja varsinaisten harjoitusten alkamista.
Dudes and dudettes, ollaan kuulolla!!!
Jetro - näyttelijä
Flunssat sun muut möröt ovat tahmanneet kevään vauhtia pidellen pöpöjänkantajia vanhainkodin ulkopuolella. Missä rokotteet ovat, kun niitä kaivataan? Useamman sitkeän kuumeisen koettelemuksen jälkeen pääsin jälleen moikkaamaan Erkki-kummia. Juteltiin niitä näitä sivuraiteilla ja välillä ihan metsässä, mutta mikään stressi ei vienyt nirriä keneltäkään.
Hyvin se kummittelu sujuu vaikka onkin uudenlainen tilanne melkein kaikille ja hölpöti hölpöti. Voin vain kuvitella millaista on kymmenien vuosien päästä, kun itse on yli 80-vuotias ja enemmän avun tarpeessa. Monessa maailman kolkassa suku pitää huolta viisaista ”kylän vanhimmista”, kuten Suomessakin oli tapana ennen vuonna 1571 kirkkolain määräämia vaivaistupia. On hyvä miettiä mihin suuntaan kehityksen toivoisi kulkevan ja oma lusikka kannataa törkätä soppaan jo tänä päivänä. Nykyään moni ihmisryhmien välinen suhde voi tuntua suurelta. Koukkuniemen vanhainkoti on lajinsa suurin Suomessa. Se on viehättävä pikkukylä, vaikka siitä kylästä puuttuu nuoremmat asukkaat, lähikauppa ja eläintarha.
Portugalin taloustilanne on ajanut paikalliset seniorit lyömään viisaat päänsä yhteen ja he ovat tietenkin perustaneet vanhuskommuuneita! Kuinka mahtavan kuuloista on se, että vanhemmatkin ihmiset voivat asua yhteisvoimin viljellen, pitäen hiilet hehkuvana ja ratkoen arkisia haasteita. Siinä on kiehtova visio. No mutta kuinka tässä päästiin jo ulkomaisille raiteille. Onhan Koukkuniemessäkin kuultu tarinoita ulkomailta. Kuitenkin Portugalin tilanteeseen liittyen, nykyajan henkeen tuppaa itse kukin tuntemaan ajoittain yksinäisyyttä. Sen takia vanhuskummin moikkaaminen on usein paikallaan.
Ah, niin se kesä sieltä hiipii ja katupöly täyttää sieraimet. Odotan innolla käsikirjoituksen valmistumista ja varsinaisten harjoitusten alkamista.
Dudes and dudettes, ollaan kuulolla!!!
Jetro - näyttelijä
