Tomas (vas.) ja Jetro suorittamassa ratsiaa Ravintolapäivän Korvikekahvilassa 16.5. Kosolti olemme jo palaveeranneet, kokoontuneet ja talkoilleet. Väkisinkin projekti alkaa tuntumaan jokaisen jaloissa ja maistumaan omalta.
Tällä viikolla koitti se päivä, jota ollemme muiden näyttelijöiden kanssa odottaneet kuin ilmaisia ämpäreitä. Saimme käsiimme nivaskan A4- kokosia papereita, jotka pullistelivat tekstistä. Se puhui meille kaikille. Se puhui suomea, isoisiemme ja isoisoäitiemme kieltä, tavalla, jonka me nuorisolaiset tunnemme vain suomi-filmien uusinnoista Ylellä päiväsaikaan kun kukaan ei ole katsomassa.
Oi, kuinka meitä nauratti ja mietitytti menneiden aikojen erilaisuus. Jo ensimmäisellä lukemalla muistoista koostettu teksti upposi aivooni ja alkoi muodostamaan sarjakuvia tulevista esityksistä.
Lapsen tavoin innostuin uunituoreesta tekstistä ja upposin kuvitelmiin sodan ajan Tampereen kaupunki kuvasta. Paljastui, että esityksemme tulee olemaan hyvinkin vaikuttava myös musiikillisesti, eikä aistejamme säästeltäisi. Putosin pilveni päältä, jaloilleni.
Allekirjoittaneella on aikaisempaa kokemusta näyttämöstä ja vuorosanoista. Kuitenkin tulevaisuuden suunnitelmat vaativat, että tämä liikkuessaan vasta syntyneeltä Gasellin vasalta vaikuttava nuori mies, pitäisi saada pysymään pystyssä ja ymmärtämään, että mitä rytmi noin käytännössä tarkoittaa.
Tirehtöörimme Meri-Maija laittoi meidät jo hieman tutustumaan hahmoihimme. Casting tuntuu osuneen kohdilleen kuin helle viime elokuulle.
Seuraavana päivänä Santeri tanssitti meitä Gaselleja, yrittäen saada tolkkua muodostelmaan pari rivi ja pyörähdys. Kyllä oli piristävää aurinkoisella kevät nurmella yrittää pysyä pystyssä.
Haastetta, ohjeita ja tilaa annetaan mutta jalat ei tottele, ne on rikki, käsky ei aivosta kulje riippa kinttuun.
Alan viimeistään nyt herämään siihen, että olen loistavan porukan ympäröimänä. Nuoria ja vieläkin nuorempia osa meistä, mutta energiaa ja oikeanlaista taitoa etenemiseen tuntuu aina löytyvän.
Teksti on synnytetty ja ensi kosketuksia jonkin sortin repliikkeihin ja koreografioihin on haettu, tällä hetkellä näyttää vielä Pekka ja Pätkä elokuvalta, mutta tästä tehdään vielä muutakin kuin hauska, nimittäin Iran kirjoittama käsikirjoitus lupaa koskettavaa ja vaikuttavaa teatteria ensi kesälle.
Valmiina mihin vaan! Kesä!
*Keksi tähän mielessäsi positiivinen ajatus ja laita huutomerkki sen perään tai huuda sitä juhannuksena pellolla*
Tomas - näyttelijä
