Olen samassa tilanteessa jo kolmatta kertaa kuukauden sisällä: yksin julkisella paikalla ja sisälläni kihelmöivä riemu kannustaa minua tanssimaan, hyppimään ja huutamaan. Olen aina saanut estettyä itseäni aiheuttamasta järjestyshäiriöitä ja tarttunut puhelimeen, mutta tänään aion myös juhlia.
Koukkuniemen Kalevala 2015 –hanke on saanut apurahaa ei yhdeltä, eikä kahdelta, vaan KOLMELTA TAHOLTA!! Uskomatonta. Olen niin äärimmäisen otettu, siitä että nämä tahot kokevat meidän työmme tukemisen arvoiseksi. Siitä että he uskovat meihin, opiskelijoihin, joilla ei ole näyttää paperilla muuta kuin innostus tämän hankkeen tekemiseen.
Tuhannet kiitokset siis Taiteen edistämiskeskuksen Pirkanmaan aluerahastolle, Alli Paasikiven säätiölle ja Pyynikin kesäteatterin säätiölle! Olette tehneet työstämme taas asteen helpompaa ja kannustaneet meitä kivisellä, mutta ah niin palkitsevalla tiellämme projektin parissa! Kyse ei ole missään nimessä vain rahasta. Kyse on tunnustuksesta.
Pala nousee kurkkuun, kun ajattelen, että minun pieni ideani on päässyt lähtemään näin upeasti käsistä!
Noin puolitoista vuotta sitten luin mummini muistelmakirjoitelmaa ja sain idean vanhusten muistoihin pohjautuvasta teatteriesityksestä. Noin vuosi sitten, hankkeen toteutuminen vahvistui, kun saimme Taikelta apurahan. Muutama kuukausi sen jälkeen alkoi työ Koukkuniemessä ja yhtäkkiä käsissäni olikin kokonainen kesäteatterillinen. Syksyllä olimme kysymyksen edessä: Kannattaako tätä jatkaa? Onneksi Santeri ja Iira halusivat asettua rinnalleni ja vastasivat KYLLÄ, silläkin riskillä, että takkiin voi tulla ja pahasti eikä kesälomasta kannata haaveilla. Nyt meillä on kasassa sellainen paketti kaikkea siistiä, että itkettää.
Nöyrä kiitos ihan jokaiselle joka on viistänyt tätä hanketta! Kiitos.
- Meri-Maija, Koukkuniemen kesäteatterin ohjaaja ja äiti
Koukkuniemen Kalevala 2015 –hanke on saanut apurahaa ei yhdeltä, eikä kahdelta, vaan KOLMELTA TAHOLTA!! Uskomatonta. Olen niin äärimmäisen otettu, siitä että nämä tahot kokevat meidän työmme tukemisen arvoiseksi. Siitä että he uskovat meihin, opiskelijoihin, joilla ei ole näyttää paperilla muuta kuin innostus tämän hankkeen tekemiseen.
Tuhannet kiitokset siis Taiteen edistämiskeskuksen Pirkanmaan aluerahastolle, Alli Paasikiven säätiölle ja Pyynikin kesäteatterin säätiölle! Olette tehneet työstämme taas asteen helpompaa ja kannustaneet meitä kivisellä, mutta ah niin palkitsevalla tiellämme projektin parissa! Kyse ei ole missään nimessä vain rahasta. Kyse on tunnustuksesta.
Pala nousee kurkkuun, kun ajattelen, että minun pieni ideani on päässyt lähtemään näin upeasti käsistä!
Noin puolitoista vuotta sitten luin mummini muistelmakirjoitelmaa ja sain idean vanhusten muistoihin pohjautuvasta teatteriesityksestä. Noin vuosi sitten, hankkeen toteutuminen vahvistui, kun saimme Taikelta apurahan. Muutama kuukausi sen jälkeen alkoi työ Koukkuniemessä ja yhtäkkiä käsissäni olikin kokonainen kesäteatterillinen. Syksyllä olimme kysymyksen edessä: Kannattaako tätä jatkaa? Onneksi Santeri ja Iira halusivat asettua rinnalleni ja vastasivat KYLLÄ, silläkin riskillä, että takkiin voi tulla ja pahasti eikä kesälomasta kannata haaveilla. Nyt meillä on kasassa sellainen paketti kaikkea siistiä, että itkettää.
Nöyrä kiitos ihan jokaiselle joka on viistänyt tätä hanketta! Kiitos.
- Meri-Maija, Koukkuniemen kesäteatterin ohjaaja ja äiti