Milla ja Hanna. On sunnuntai-aamu, kello ei ole vielä edes yhtätoista ja ulkona sataa. Lähden pyöräilemään kohti Koukkuniemeä ajatuksenani mennä tapaamaan omaa vanhuskummiani Hannaa ennen kesäteatterin työryhmätapaamista. Koko kesäteatteriprojekti on minusta ihan paras! Hain mukaan, koska näytteleminen, musiikki -taide ylipäätään- on minulle intohimo. Ellen olisi päässyt Koukkuniemeen, olisin kerännyt kaverit kokoon ja väsännyt oman pienen kesäteatteriesityksen kesäksi. Ajatus kesäteatterista oli niin lumoava, että minun oli vain pakko päästä sitä tekemään -ilokseni pääsin mukaan ihan oikeaan kesäteatteriin.
Kun sain kuulla valituksi tulemisesta Koukkuniemen kesäteatteriin ensi kesäksi, istuin äitini kanssa autossa. Olin juuri päässyt laulutunnilta, kun muistin tulosten olleen tulleet. Avasin sähköpostini ja minua jännitti. Yritin suhtautua asiaan varauksella, sillä pääseminen tuntui epätodennäköiseltä. Luettuani viestin ensimmäisen lauseen, joka paljasti valinnan osumisen minuun aloin kiljua onnesta. Äiti ihmetteli, mikä minulle yhtäkkiä tuli, mutta asia selkeni nopeasti. Olin läpäissyt pääsykokeen, joka merkitsi minulle paljon.
Teatterissa hienointa on vaikuttaminen ihmisiin. Tarinankerronta tavalla, jolla saa viestitettyä ajatuksia katsojalle. Se, kun saa yleisönsä miettimään näytelmässä nähtyjä asioita. Kun vaikuttaa jollain tavalla yleisöönsä. Teatteri on yksi vaikuttamisen keino, jolla voi tehdä tästä maailmasta paremman paikan.
Hanna on pirteä tuona sunnuntai-aamuna. Hän ei näe enää kunnolla, joten Hannan on hankala muistaa minut pelkän ääneni perusteella. On ihan okei, että esittäydyn hänelle joka kerta uudestaan. Yleensä kuuntelemme Hannan kanssa musiikkia, juttelemme, laulamme ja joskus luen hänelle runoja tai sanomalehteä tai annan hieronnan. Tällä kertaa otin kotoa mukaani paperia ja kyniä ajatuksissani piirtää Hannan kanssa. Näön heikkous ei estä taiteen tekemistä.
Minusta vanhuskummitoiminta on todella tärkeää. Se opettaa meille työryhmäläisille toimeentulemista kaikenlaisten ihmisten kanssa, ja ehkä menneisyydestä kuuleminen voi avartaa omaa elämänkuvaa. Seuraavan kerran, kun omaan kuvaan facebookissa ei ole klikkailtu tykkäyksiä, voi aina miettiä, kuinka sota-aikana murehdittiin hengissä selviämistä ja pohtia, onko oma ongelma niinkään harmittelun arvoinen. Ennen kaikkea vanhuskummeilu on kuitenkin vanhuksille itselleen tärkeää. Kaikilla vanhuksilla ei ole läheisiä, jotka kävisivät heidän luonaan vierailulla. Harmillisen usein myös monien vanhainkotien aktiviteettitarjonta on vähäinen. Koukkuniemessä kuitenkin vanhuksille on järjestetty ihan hyvin tekemistä.
Odotan pohjattomalla innolla tulevaa kesäteatterikesää ja kaikkea, mitä se tuo tullessaan. Tästä tulee ihan mahtava kesä!
Näyttelijä-Milla
