MEDIA:
|
|
Kopio Ylen sivuilla julkaistusta uutisesta: |
Linkki Ylen alkuperäiseen juttuun:
http://yle.fi/uutiset/koukkuniemen_lonnrotit_keraavat_vanhusten_tarinat_talteen__ihminen_on_sisalta_sama/7281838?ref=leiki-uup |
Muistoja
Koukkuniemen Kalevala sai ensimmäisen kipinänsä Meri-Maijan mummin, Eila Kankareen, kirjoittamasta omaelämäkerrallisesta kirjoitelmasta Se kahdeksas kääpiö.Tässä on poimintoja alunperin 35 -sivuisesta kirjoitelmasta.
Katkelmia kirjoitelmasta Se kahdeksas kääpiö
Likka oli kaikki yksitoista ensimmäistä kuukauttaan elänyt perheensä kanssa kartanon alustalaisten talossa, joka nyt roihusi ilmiliekeissä palokunnan sammutusyrityksistä huolimatta. Punahonkainen pohjalaistyylinen rakennus paloi perustuksia myöten, sammuttajilta loppui ensin kaivosta vesi ja sitten jäätyivät jokeen vedetyt letkut, mitään ei ollut tehtävissä. Kaikki kykenevät olivat haalineet pihalle omia tavaroitaan, surullisen näköisiä huonekalu- ja vaatekasoja oli piha täynnä, asuihan talossa palvelusväen lisäksi melkoinen joukko evakkoja.
- - -
Vettä ämpäristä kauhoessaan likka pudotti tiskipöydälle unohtuneen kuumemittarin. Voi kauhistus! Nopeat elohopeapallot kiisivät pitkin keittiön lattiaa, vaikka mittarista oli vain kapea pää katkennut. Hetken epäröityään likka päätti piilottaa mittarin ison, jalallisen kaapin alle. Sieltä se sitten joskus löytyi äidin siivotessa ja sapiskaa tuli. Määräaikaan mennessä olisi rikkoontuneen tilalle saanut ostaa uuden, mutta aika oli mennyt ohi.
- - -
Perheeseen oli tilattu kaksi sanomalehteä, Maaseudun Tulevaisuus ja Uusi Aura. Jälkimmäisestä likka löysi ilmoituksen, jossa etsittiin kotiapulaista turkulaiseen perheeseen Rohkea kirje matkaan ja vastaus tuli viikon kuluttua. Rouva siinä kyseli tuleeko tyttö toimeen ruotsin kielellä ja onko hän vapaa ottamaan työn vastaan pikaisesti. Alla oli nimi Zetter ja puhelinnumero. Likka polki lähikauppaan soittamaan ja sopi päivän ja kellonajan, jolloin matkustaisi Turkuun.
- - -
Luottamusmies kertoi, että haetaan kovimmalla keinolla palkankorotusta. Ihmisiä liikkui paljon torin tienoilla ja kuunteluoppilaana Eila sai tietää radiossa kerrotun Helsingin katujen kahinoista. Joku levitti lentolehtisiä ja niissä kerrottiin kokouksista ja neuvotteluista, siitä painetusta sanasta ei tullut hullua hurskaammaksi – lakko oli ja kesti. Torin nakkikioski oli suljettu, tietäjät kertoivat, ettei pienyrittäjä Kuvaja ollut saanut makkaroita eikä maitoa.
- - -
Ritun kanssa käytiin elokuvissa Heimolinnassa. Eilalla oli loistava syy, poikaystävä. Hän hoiteli konehuonetta ja sai vapaalippuja - silloin oli varaa ostaa läheiseltä kioskilta lakut. Ritun neuvo oli: älä pureskele, imeskele vaan, kestää paljon kauemmin.
- - -
Pojat olivat Voimalan vintissä keittäneet kunnon kiljutiinullisen, nauttineet porukalla ja ottaneet vielä eväät mukaan ja tulos tottavie näkyi. Tyttöjä alkoi häipyä vähitellen. Eilakin oli saanut siitä illasta tarpeekseen, pois piti päästä. Hän haki takkinsa narikasta, sai peräänsä häiriköitä ja sitten tuli autokuski Seppo. ”Karataan heti, kun seuraava kappale alkaa”, hän sanoi. Kun Erik Lindsrömin ensimmäiset ksylofonin soinnut kuuluivat, Seppo avasi ikkunan, molemmat hyppäsivät siitä ulos ja puolijuoksua rautatieaseman parkkipaikalle, jossa vanha menopeli odotti
- - -
Kaiken touhuilun keskellä päätettiin viettää Eilan syntymäpäiviä, merkittävä luku 19 vuotta tulisi täyteen. Matkaa oli vielä äänestysikään ja viinakorttiin, mutta juhliin toki syytä. Seppo tuli Hangosta tuliaisten kera. Oli kaunis kultainen sormus, akvamariinilla koristettu, oli juomisia ja syömisiä. Tilin oli saanut ja tuhlannut.
Muuta materiaalia
Tässäpä mm. sponsorikirje ja suosituksia, joita Meri-Maija ja Marko saivat apurahan hakemiseen.
| ryhmmyyntikirje1.pdf |
| koukkuniemenkalevala_lehdisttiedote2.7..pdf |
| koukkuniemenkalevala_lehdisttiedote.pdf |
| sponsorikirje.pdf |
| sinikka_kaurahalme_-_miksi_soveltavaa_teatteria_koukkuniemeen.doc |
| suositus_metslintu_pahkin.docx |
