Koukkuniemen kesäteatteri
Seuraa sosiaalisessa
mediassa tai ota yhteyttä:
  • Etusivu
  • Koukkuniemen kesäteatteri
    • Hankkeen kuvaus 2015
    • Päätoteuttajat
    • Työryhmä
    • Yhteistyökumppanit
  • UNHOLA -esitys
    • UNHOLA -esitys
    • Lehdistö
    • Muistokahvio-albumi
  • Blogi
  • Esitysaikataulu ja LIPUT
    • Esitysaikataulu
    • LIPUT
  • Yhteystiedot
  • Hanke 2014
    • Hankkeen tekijät
    • ON ELOMME MUISTOJA VAIN
    • Lehtijuttuja ja muita materiaaleja

ke 25. helmikuuta 2015

2/25/2015

0 Comments

 
Picture
Muistelutyöpajassa muistelemassa (vas.) Elma, Heidi ja Inkeri.
”Kun saa jakaa muistot ja kokemukset toisten ihmisten kanssa, kun löytää tarinoilleen kuulijan, eletty elämä, ja sen myötä nykyisyys voivat nousta uuteen arvoon.” –Satu Tienari

Heippa!

Tällä kertaa on minun vuoroni kertoa hieman omia fiiliksiäni viime viikon työpajoista, litteroinnista sekä siitä, mitä tämä hanke on minulle antanut. Olen siis sosionomiopiskelija TAMKista ja olen kulkenut Meri-Maija, Santerin ja Iiran mukana jo tammikuusta lähtien. Suoritan tässä hankkeessa luovien aineiden opintojani ja tämä onkin ollut erittäin mukavaa vaihtelua koulun penkillä istumiseen.

Oma matkani tässä hankkeessa huipentui viime viikon työpajoihin ja minulla oli ilo olla mukana yhteensä kuudessa työpajassa. Pidimme työpajat yhteistyössä Meri-Maijan kanssa. Vaikka opintojeni aikana on kerääntynyt erilaisia kohtaamisia vanhusten kanssa, työpajojen vetäminen oli minulle aivan uutta ja ennen ensimmäistä h-hetkeä minua jännitti melko paljon. Jännitystä lievensi Meri-Maijan mukana olo, sillä tiesin, että tiukan paikan tullen saan häneltä apua ja tukea. Ensimmäisestä työpajasta jäi erittäin hyvät fiilikset eikä seuraavaa työpajaa tarvinnut enää jännittää. Pääosin muistelut työpajoissa sujuivat hyvin omalla painollaan mutta toki eteen tuli haastaviakin tilanteita. Haastavintaehkä oli se, että ennen työpajan alkua ei voinut tietää miten keskustelu lähtisi käyntiin ja mistä asioista muistelijoilla olisikerrottavaa. Yleensä työ, koti tai perhe olivat aiheita, joiden kautta keskusteluyhteyden sai auki ja siitä oli sitten helppo jatkaa muistelua eteenpäin.

Aloitimme työpajat yleensä yhdessä ja sopivan paikan tullen jakaannuimme kahteen porukkaan siten, että minä jututin muutamaa muistelijaa ja Meri-Maija muutamaa. Kaikki työpajat äänitettiin kahdella nauhurilla. Minä sain kunnian litteroida kyseiset äänitteet ja teen sitä nyt tämän ja ensi viikon ajan. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että kirjoitan äänitteet, muistot, tekstiksi. Näistä teksteistä Iira, dramaturgi, kokoaa aikanaan esitystekstin. Itse ajattelen litteroinnin olevan vaihe, joka vie muistelijoiden muistoja kohti esitystekstiä sekä kesäteatterin näyttämöä.

Näin sosionomiopiskelijan näkökulmasta katsottuna, viime viikon työpajat olivat mahtavia kokemuksia. Työpajoissa pääsin aitoon vuorovaikutukseen vanhusten kanssa sekä sain huomata millainen merkitys on katsekontaktilla, kosketuksella sekä aidolla läsnäololla. Työpajoista saatu kokemus vahvisti ajatustani siitä, että tärkeintä on kohdata ihminen ihmisenä, sellaisena kuin hän on. Työpajojen yhtenä tarkoituksena oli myös tuottaa vanhuksille kokemus siitä, että heidän elämäntarinansa ovat merkityksellisiä, mielenkiintoisia sekä tärkeitä. Jokainen meistä haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi ja nämä työpajat antoivat vanhuksille kyseisen mahdollisuuden. ”Kun saa jakaa muistot ja kokemukset toisten ihmisten kanssa, kun löytää tarinoilleen kuulijan, eletty elämä, ja sen myötä nykyisyys voivat nousta uuteen arvoon.” –Satu Tienari

Kaiken kaikkiaan sain työpajoista paljon arvokasta kokemusta ja oppia siitä, miten muistelu voi edistää vanhuksen henkistä hyvinvointia. Jos joskus päädyn työskentelemään vanhusten parissa, aion ehdottomasti hyödyntää hankkeesta saamaani oppia. Meri-Maija, Santeri, Iira ja koko muu työryhmä tekevät mielestäni äärettömän arvokasta työtä, jonka sanomaa vien mielelläni eteenpäin. Olen ylpeä siitä, että olen saanut olla mukana tässä hankkeessa ja työskennellä näin mahtavien ihmisten kanssa. Jään innolla odottamaan tulevaa kesää ja Unhola – unohtumattomia muistoja – kesäteatteriesityksen valmistumista!



Aurinkoisin terveisin, Heidi (sosionomiopiskelija)

0 Comments

5 kuukautta kesäiseen ensi-iltaan!!!

2/22/2015

0 Comments

 
Lauantaina 21.2., tapasimme lähes koko työryhmän voimin Koukkuniemessä ja otatimme lopuista työryhmän jäsenistä ”vanhan ajan” potrettikuvat. Kuvat tulevat näille nettisivuillemme yhdessä työryhmän jäsenten esittelyiden kanssa piakkoin. Lisäksi jokainen työryhmäläinen sai Koukkuniemestä oman vanhuskummin, jota käydään katsomassa itsenäisesti aina esityskauden loppuun saakka. Ja kuka tietää - joku työryhmäläisistämmehän voi solmia vanhuksensa kanssa todellisen sydänystävyyden ja jatkaa vielä itsenäisestikin kumminsa näkemistä?

Näin harmaan ja loskaisen helmikuun keskellä on vaikea ymmärtää, että alle puolen vuoden päästä meillä on jo ensi-ilta Koukkuniemen kesäteatterin vehreässä rannassa! Toivottavasti sää suosii meitä ensi kesänäkin - vielä ei ole taidettu keksiä sellaista säätiedotetta, joka osaisi ennustaa aina vain pelkkää aurinkoa!

Nyt, kun ensi-iltaan on tasan 5 kuukautta, olemme aloittaneet jo monenlaisen työskentelyn liittyen kesällä nähtävään esitykseen. Tällä viikolla Meri-Maija ja Heidi keräsivät työpajoissa vanhusten muistoja ja toivottavasti piakkoin minä saan nämä ensimmäiset litteroidut muistot luettavakseni. Saa nähdä, millaisia maailmoja sieltä avautuu! Odotan innolla käsikirjoittamisvaiheen alkamista, sillä koskaan ei voi etukäteen sanoa, että mitkä kaikista keräämistämme muistoista päätyvät lopulta lavalle asti.

Myöskin muunlainen työskentely Koukkuniemen kesäteatterin parissa on aktiivista: haemme edelleen apurahoja Meri-Maijan ja Santerin kanssa eri tahoilta sekä etsimme Koukkuniemen kesäteatterille uusia sponsoreita. Myöskin ensimmäisistä julisteluonnoksista on palaveerattu graafikkomme Aarnin kanssa.


-IIra (dramaturgi)
0 Comments

Työryhmätapaaminen: Vanhuskummitoiminta - timanttinen juttu!

2/21/2015

0 Comments

 
Picture
Ylärivi (vas.): Juhana, Panu, Santeri, Jetro, Jere, Miro, Tomas. Alarivi (vas.): Emma, Heidi, Miina, Iira, Iida, Matilda, Meri-Maija. ©Koukkuniemen Kalevala-hanke Kuva: Pasi Järvenpää
Tervehdys!

Lauantaina 21.2.2015 kokoonnuimme ensimmäistä kertaa lähes koko työryhmän voimin. Työryhmämme on tällä hetkellä kaiken kaikkiaan lähes 30 henkinen. Muutama lisäys on vielä tuloillaan ainakin muusikkotiimiin sekä tietysti arvokasta talkooapua tulemme tarvitsemaan pitkin kesää.

Lauantain työryhmätapaamisessa pääsivät näyttelijät ja muu taiteellinen ja tuotannollinen tiimi tutustumaan keskenään. Ohjelmassa oli ohjattua tutustumista, valokuvaus sekä vanhuskummitoiminnan aloittaminen. Hankkeen pääkolmikko oli tilaisuuden alkaessa hieman jännittyneinä. Kyseessä oli ensimmäinen yhteinen tapaaminen ja viestittäminen ja sen pelisäännöt ovat aina produktion alussa uusia asioita. Tilaisuus saatiin kuitenkin alkamaan ja lähtikin kulkemaan omalla painollaan.

Laittautumisen jälkeen valokuvaajamme Pasi Järvenpää kuvasi koko paikalla olleen 1900-luvun alkupuolen tyyliin sonnustautuneen työryhmämme. Tuiman ryhmäkuvan lisäksi kuvasimme kaikista työryhmäläisistä omat kuvat. Kuvat henkilökohtaisine esittelyineen julkaistaan piakkoin nettisivuillamme sekä Facebook-profiilissamme. Kesäteatterillamme on nyt myös Instragram-tili (@koukkuniemen_kesateatteri), joten myös sieltä voi seurata työryhmän kuvien julkistamista sekä muita hankkeen tapahtumia.

Valokuvauksen lisäksi tapaamisemme tarkoitus oli perehdyttää työryhmäläiset vanhuskummitoimintaan ja tavata jokaisen henkilökohtainen vanhuskummi. Kummitoiminnan tarkoitus on, että jokainen työryhmämme jäsen tapaa omalla ajallaan omaa vanhuskummiaan seuraavat 6 kuukautta, eli hankkeen alusta loppuun asti. Vanhuskummit ovat Koukkuniemen asukkaita ja myös hankkeemme muistelijoita.

Aloitimme käytännön harjoitteilla ja jakauduimme kahteen ryhmään. 1-ryhmä harjoitteli pyörätuolin käyttämistä ja sosionomiharjoittelijamme Heidi toimi testimummona. 2-ryhmä sai jututtaa ja haastatella Meri-Maijaa, joka toimi tässä tilanteessa testimummona. Näiden (yllättävän!) autenttisten harjoitusten jälkeen purimme kokemuksia ja tuntemuksia yhdessä. Keskusteluista korostimme lopulta inhimillistä tasavertaista kohtaamista, ihminen ihmiselle. Pelot ja ennakkoluulot voi unohtaa eikä tapaamisiin tarvitse mitään erityisiä taitoja. Lämmin katsekontakti ja positiivinen asenne ovat kultaa.

Heidi ja Meri-Maija (ohj.) saattoivat kunkin työryhmäläisen oman vanhuskumminsa luokse. Jokainen sai hetken olla kahdestaan oman kumminsa kanssa ja tutustua. Minäkin tapasin oman kummini Topin (80v) ja juttelimme pitkään musiikista. Kun palasin kummini luota työtilaamme, saimmekin sitten odotella muita työryhmäläisiä takaisin. Monet viihtyivät yli puoli tuntia jutustelemassa kumminsa kanssa ja suurin osa täytyi käydä hakemassa takaisin, jotta tapaamisemme saataisiin päätökseen. Lopuksi jokainen sai kertoa omasta kummistaan ja keskustelimme vielä aiheesta. Keskittyminen oli silloin timanttista. Jos paasasin käytännön asioista ja aikatauluista, kaikki eivät ehkä kuunnelleet aivan täysillä, mutta kun puhuin vanhuskummiudesta tunsin täydellisen hiljaisuuden ja tuijottavat silmät selkäpiissäni asti. Yllätyin tästä positiivisesti ja odotan innolla, että pääsen kuulemaan tulevista vanhuskummitapaamisista!

Santeri - musiiki
0 Comments

Hiihtoloman muistelut - työpajat Koukkuniemessä alkoivat

2/20/2015

0 Comments

 
PictureAnna-Brita (93v) muistelee työtään Pelastusarmeijan tehtävissä. Muistoja kuulemassa näyttelijämme Jetro.
Huh huh. Nyt on ensimmäinen työpajaviikko Koukkuniemessä ohi. Pidimme kahdeksan työpajaa joihin osallistui yhteensä 28 muistelijaa. En ehkä ihan vielä pysty muistamaan kaikkien muistelijoiden nimiä, mutta ei se mitään. Jos muistelijoista edes yksi muistaa minun nimeni olen otettu. Sosionomiharjoittelijamme Heidi veti kanssani suurimman osan työpajoista, mutta myös näyttelijä Jetro ja lavastaja Panu vierailivat työpajanvetäjinä.

Muistelijat ovat syntyneet välillä 1915 ja 1947. Vanhin muistelijamme Martta täyttää kahden kuukauden päästä 100-vuotta! Martta muisti todella kirkkaasti erilaisia sattumuksia ennen ja jälkeen sota-ajan. Lisää muistoja olisi riittänyt ja Martta tuumasikin työpajan jälkeen ”Minulla olisi niin paljon juttuja, että jos sinä ne kaikki kirjoittaisit ylös, niin saataisiin kunnon tiiliskivikirja!” Martta myös sanoi odottavansa sitä, että menemme hänen kanssaan kaksin juttelemaan, että ehtii kunnolla kertoa. Työpajatilanteessa kun joutuu aina välillä odottamaan omaa vuoroaan, että pääsee muistelemaan. Martan tarinoita tullaan aivan varmasti näkemään tulevana kesänä lavalla ja hän myös lupasi antaa teoksestamme palautetta.

Työpajoissa muisteltiin esimerkiksi ensimmäisiä työpaikkoja, elämää kotirintamalla, pula-ajan ostokortteja, olympialaisia ja heilasteluja. Ihanan erilaisia tarinoita sitä on taas saanut viikon aikana kuunnella, pääasiassa hymyssä suin, mutta on tullut myös liikututtua.

Ensimmäisten työpajojen vetämisessä hankalinta oli se, että ei voi koskaan tietää mistä asioista kullakin on kerrottavaa ja mistä ylipäätään muistelijat haluavat kertoa. Kaikki eivät suinkaan ole nuoruudessaan ehtineet käydä tansseissa työnteoltaan ja toisaalta jotkut eivät juurikaan joutuneet töihin. Ihmettelimme jossain kohtaa sitä, kuinka usein saimme kysymyksiimme vastaukseksi ”Ei semmosista saa kertoa” tai ”No mitä sillon nyt tehtiin, ihan tavallisia juttuja”. Tuntuu siltä, että monille on opetettu että omia asioita ei saa puhua, tai että sinun asiasi eivät kiinnosta ketään. Myös muistisairaus on tietysti vienyt osan muistoista tai sitten vain esitimme tyhmiä kysymyksiä. Ja niin muistelijamme ovat kuitenkin myös suomalaisia ihmisiä.


-Meri-Maija, ohjaaja

0 Comments

    Blogit

    August 2015
    July 2015
    June 2015
    May 2015
    April 2015
    March 2015
    February 2015
    December 2014
    October 2014
    August 2014
    July 2014
    June 2014
    May 2014

    Kirjoittajat

    Blogia kirjoittavat Koukkuniemen kesäteatterin työryhmän jäsenet vuorotellen. 

Powered by Create your own unique website with customizable templates.