Koukkuniemen kesäteatterin koko työporukka sai Koukkuniemen vanhainkodista oman vanhusystävän, jonka luona vieraillaan ainakin elokuuhun saakka. Vanhuskummeilu on omalta osaltani päässyt hyvään vauhtiin. Olen saanut kunnian tutustua Anna-Britaan (93v.!!) parin tapaamisen verran. Molemmat tapaamiskerrat on vierähtänyt parituntisiksi, sillä juttua riittää. Ensimmäisellä kerralla jännitti kovasti, että kuinka sitä nyt uskaltaa noin vaan tuntemattoman luo mennä. Mutta kyllähän se sitten sujui. Mikäs siinä niin tätä plikkaa oikein pelotti?
Ensimmäisellä kerralla tutustuttiin Anna-Britan kanssa jo jonkin verran. Anna-Brita kertoi huikeasta lähetystyöurastaan Pelastusarmeijan upseerina. Hän on mm. viettänyt 19 vuotta Intiassa ja tehnyt siellä töitä lastenkodissa. Käytiin läpi myös kaikki Suomen kaupungit, joihin Anna-Brita oli saanut työkomennuksen. Keskusteltiin vähä niintä näitä ja myös jonkun verran Anna-Britan lapsuuden muistoja.
Viime viikon vierailulla juttu luisti vielä edellistä kertaa paremmin. Käytiin läpi hyviä radiokanavia, luontoaiheita ja keskustelua molempien ulkomaan kokemuksista ja niiden kasvattavista elämyksistä. Jo ensimmäisellä kerralla Anna-Brita otti puheeksi, että hän oli vastaanottanut kirjeen Nepalista joulukuussa 2014. Kirje oli yhdeltä intialaiselta lapselta, joka oli ollut siinä lastenkodissa, jossa Anna-Brita oli ollut töissä 70-luvulla. Kyseinen tyttö oli nykyään jo perheellinen eläkeikäinen nainen ja asui Nepalissa, Kathmandussa. Anna-Brita harmitteli kun, ei ollut huonon näkönsä vuoksi kyennyt vastaamaan kirjeeseen.
Niinpä viime tapaamiskerralla otin kirjeen jälleen puheeksi ja lupauduin auttamaan Anna-Brittaa vastauksen kanssa. Anna-Brita saneli englanniksi kirjeen sisällön ja minä kirjoitin. Niin sitä vaan yhdessä saatiin aikaan vastaus Nepaliin. Seuraavaa kirjettä ja tapaamista odotellen.
On kyllä ihan uskomattoman opettavaista ja voimaannuttavaa kohdata näin sukupolvien ylitse. Jutskailua, kirjeitä Nepaliin ja muuta mukavaa. Niistä on vanhuskummeilu tehty!
Aurinkoisin kevätterveisin,
Matilda - näyttelijä
Ensimmäisellä kerralla tutustuttiin Anna-Britan kanssa jo jonkin verran. Anna-Brita kertoi huikeasta lähetystyöurastaan Pelastusarmeijan upseerina. Hän on mm. viettänyt 19 vuotta Intiassa ja tehnyt siellä töitä lastenkodissa. Käytiin läpi myös kaikki Suomen kaupungit, joihin Anna-Brita oli saanut työkomennuksen. Keskusteltiin vähä niintä näitä ja myös jonkun verran Anna-Britan lapsuuden muistoja.
Viime viikon vierailulla juttu luisti vielä edellistä kertaa paremmin. Käytiin läpi hyviä radiokanavia, luontoaiheita ja keskustelua molempien ulkomaan kokemuksista ja niiden kasvattavista elämyksistä. Jo ensimmäisellä kerralla Anna-Brita otti puheeksi, että hän oli vastaanottanut kirjeen Nepalista joulukuussa 2014. Kirje oli yhdeltä intialaiselta lapselta, joka oli ollut siinä lastenkodissa, jossa Anna-Brita oli ollut töissä 70-luvulla. Kyseinen tyttö oli nykyään jo perheellinen eläkeikäinen nainen ja asui Nepalissa, Kathmandussa. Anna-Brita harmitteli kun, ei ollut huonon näkönsä vuoksi kyennyt vastaamaan kirjeeseen.
Niinpä viime tapaamiskerralla otin kirjeen jälleen puheeksi ja lupauduin auttamaan Anna-Brittaa vastauksen kanssa. Anna-Brita saneli englanniksi kirjeen sisällön ja minä kirjoitin. Niin sitä vaan yhdessä saatiin aikaan vastaus Nepaliin. Seuraavaa kirjettä ja tapaamista odotellen.
On kyllä ihan uskomattoman opettavaista ja voimaannuttavaa kohdata näin sukupolvien ylitse. Jutskailua, kirjeitä Nepaliin ja muuta mukavaa. Niistä on vanhuskummeilu tehty!
Aurinkoisin kevätterveisin,
Matilda - näyttelijä
Keväinen Koukkuniemen ranta.
