Toinen vuosi Koukkuniemen kesäteatterin historiassa on käynnistynyt harjoituskauden merkeissä. Lavalla nähdään viime vuoteen verraten kaksinkertainen määrä näyttelijöitä, joten hanke on kokenut luonnollista kasvua. Viime vuonna pienemmällä työryhmällä saatiin kattavasti esitettyä Koivistonkylän elämää, mutta tänä vuonna kasvun ansiosta mukaan on saatu Tammerkosken siltaa ja Finlaysonin tehdasta myöden paljon enemmän. Hahmoille Tampere toimii ikään kuin kohtaamispaikkana. Jotkut tulevat Teiskosta, Nokialta tai jopa Saarijärveltä asti, mutta erilaisista lähtökohdista riippumatta hahmot kamppailevat samanlaisessa alati kasvavassa maailmassa omien näkemystensä kanssa. |
Maailma on muuttunut, mutta ei paljoa. Sota vetelee viimeisiä päiviään ja tulevaisuuteen ei enää katsota pelonsekaisin tuntein. Myös lapsenomainen viattomuus on vaihtunut nuoruuden mukanaan tuomaan huolettomuuteen, jota todellisuus tulee muistuttamaan olemassaolostaan.
Toista vuotta näyttelijänä Koukkuniemessä on siinä mielessä mielenkiintoinen kokemus, että pääsen näkemään viime vuonna lapsuuttaan ja nuoruuden ensimmäisiä päiviä viettäneen Varjosen uudelleen hahmoni muodossa. Itsensä hahmon työstäminen on sikäli ollut helppoa, että pohja on jo olemassa ja aikaa tarinassa itsessään ei ole muutamaa vuotta enempää kerennyt vielä kulumaan. Varjonen ei ole muutamassa vuodessa kummemmin muuttunut. Vaikka hahmo fyysisesti onkin aikuiseksi kasvanut, on vastuuntunne ja mieltymykset elämässä vieläkin samalla tasolla kuin viime vuonna nähdyssä 'On Elomme Muistoja Vain' -esityksessä.
Toinen vuosi on alkanut mielenkiintoisissa merkeissä. Saahan nähdä, että mitä kaikkea treenikauden edetessä vielä hahmonkehitys tuo tullessaan.
Jere Saarela - Varjonen