Koukkuniemen kesäteatteri
Seuraa sosiaalisessa
mediassa tai ota yhteyttä:
  • Etusivu
  • Koukkuniemen kesäteatteri
    • Hankkeen kuvaus 2015
    • Päätoteuttajat
    • Työryhmä
    • Yhteistyökumppanit
  • UNHOLA -esitys
    • UNHOLA -esitys
    • Lehdistö
    • Muistokahvio-albumi
  • Blogi
  • Esitysaikataulu ja LIPUT
    • Esitysaikataulu
    • LIPUT
  • Yhteystiedot
  • Hanke 2014
    • Hankkeen tekijät
    • ON ELOMME MUISTOJA VAIN
    • Lehtijuttuja ja muita materiaaleja

Muistoja Unholasta ja muualta

8/7/2015

0 Comments

 
PictureUNHOLAN Varjonen ja Tyyne. Vas. Jere Saarela ja Iida Sahlmann.
Muistan kärkitossujeni tuoksun balettitunneilta. Odotuksen, että nuoremmat oppilaat päättäisivät tuntinsa. Sitten ne jäivät kuitenkin ihaillen katsomaan meitä vanhempia ja "taitavampia". Muistan kuinka ala-asteen liikuntatunnilla pelattiin pesäpalloa. Pesältä toiselle juoksemisessa olin huono, mutta pallon löin pitkälle niin ei se haitannut.

Muistan pukeutuneeni juhlatilaisuuksiin pelkkään mustaan ja punaiseen monen vuoden ajan, koska ne olivat isäni lempivärit. Muistan, kun käytin ensimmäisen kerran hametta housujen sijasta yläasteella. Jännitti hirveästi tuleeko muilta sanomista.

Muistan, kun minua vietiin jo kymmenettä kertaa hammaslääkärille, kun en suostunut avaamaan suutani. Pelotti. Muistan käyneeni verikokeessa lastenosastolla. Kaikki muut lapset itkivät ja parkuivat täyttä päätä. Minä hillitsin itseni piikkiä pistettäessä ja hymyilin. Hoitaja oli ylpeä.

Muistan ensimmäisen kerran, kun join kahvia. Maitoa oli puolet kupista ja silti irvistelin maulle. Muistan vuosia myöhemmin, kun asuin Oulussa. Kämppikseni keitti itselleen ja minulle pannullisen kahvia per päivä.

Muistan, kun kävin lavatansseissa. Pallomekko päällä sai tanssia kaverin isän kanssa. Muistan, että olen aina pitänyt tanssimisesta kaikissa sen muodoissa.

Picture
YLE Tohlopin rekvisiittavarasto.
Picture
YLE Tohlopin rekvisiittavarasto.
Unholan kylässä pääsee esityksen jälkeen tutustumaan erilaisiin toimintapisteisiin tanssilavasta kyläsairaalaan. Pisteillä voitte itse miettiä mitä muistoja teille nouseekaan mieleen tai vain jatkaa päivää/iltaa ajan hengessä. Itse tanssahtelen tanssilavalla, siellä viihdyn edelleen. Sinne ovat tervetulleita kaikki, pyörätuolissa tai ilman. Kaikilla on oikeus tanssia.

Olen itse niin nostalgikko, että tämä produktio on ollut jo kaikkien muistojen keräämistenkin puolesta tärkeä. On ihanaa kuulla palautetta, että olemme tehneet jotain oikein. "Juuri tuolla tavalla se oli silloin!" Se onkin yksi asia minkä tulen muistamaan koko Koukkuniemen Kalevala -hankkeesta.

Lisäksi tulen muistamaan auringonpaisteen, vesisateet (ja niitä on ollut!), apilaseppeleen teon ja siihen liittyvän hetken, laulut ja tanssit, välikaronkan ja ensi-iltajuhlat, flyereiden jakamisen Millan kanssa kävelykadulla laulaen, alkulämpät ja etenkin pallopelin, jossa olen maailman huonoin. Muistan myös sen, ettei se ole pääasia, koska yhdessä tekeminen on tärkeintä.

Niin. Yhdessäolon muistan ja tämän ihanan porukan, joka on kerääntynyt saman asian ympärille tekemään teatteria ja pitämään hauskaa. Hauskanpitoa ei kenekään pitäisi unohtaa.


Iida – näyttelijä ja muistokahviovastaava
0 Comments

Ai että miten on esitykset mennyt? - Matildan blogi

8/5/2015

0 Comments

 
Takana on 11 esitystä ja vielä 9 jäljellä. Yli puolen välin ollaan! HURJAA! Niin se aika vaan vierähtää! Vaikka kesä on ollut kosteahko niin silti ainoastaan yksi esitys ollaan pidetty Koukkuniemen juhlasalissa ja yksi esitys ollaan sinnitelty sateessa läpi, mutta muuten ylläripylläri ollaan saatu nauttia UNHOLASTA poutasäässä.

Jokainen kerta 11 esityskerrasta on ollut erilainen. Sää vaihtuu, yleisö vaihtuu, koukkispossen mieliala vaihtuu, talkooporukka vaihtuu, ohijuoksevat tai penkeille istahtavat lenkkeilijät vaihtuvat, finlaysonin tehdaskankaan kiinnitykset vaihtuvat ja vaikka mitä. Näistä eri osasista muodostuu aina vähän erilainen kombinaatio. Sitten saattaa olla että sattuu kommelluksia/unohduksia, jotka muuttavat esitystä vielä enemmän ja vaativat improvisaatiokykyä. Voisi kuvitella, että kymmenen vedon jälkeen tekeminen alkaisi tuntua toistamiselta, mutta ei. Joka kerta Hienostorouva pinkoo klänninki liehuen pommisuojaan ja Matilda siellä roolin takana riemulla nauttii kaikesta tohinasta. Useat toistot ovat tuoneet esitykseen rutiinin, jonka puitteissa on turvallista hullaantua ja nauttia yhdessä tekemisestä.

On ollut herttaista huomata millaisia rutiineja eri työryhmän jäsenille on kehittynyt esityskauden aikana. Monilla on erilaisia ”secret handshake”- tuokioita tai erilaisia rauhoittumisen/epärauhoittumisen retriittejä (muun muassa seppelekerho kokoontuu hyvän sään sattuessa apilaniitylle ja Suvela etsii aina tehdasstomp kilkutinta). Yhteisiä rutiinejakin on kehittynyt ja niiden tärkeyden huomaa ainakin siinä vaiheessa, jos jokin rutiini jää suorittamatta. Yhdessä tehdyt lämmittelyt, riehumiset ja keskittymiset ovat todella merkittävässä asemassa esityksen onnistumisen kannalta.

Muistokahviosta on tullut esityskauden mittaan minulle yhä tärkeämpi. Huomaan, että erityisesti UNHOLA teoksena luo usein katsojalle tarpeen jakaa, eikä useinkaan teatteriesityksen jälkeen ole järjestettyä tilaisuutta pureskella juuri nähtyä esitystä ja vielä hetken uppoutua siihen maailmaan. UNHOLA on saanut paljon kannustavaa palautetta ja hankkeelle on moni toivonut jatkoa. Muistokahviossa olen todella päässyt kohtaamaan katsojia ja jakamaan kokemuksia UNHOLASTA. Esitys luo sillan, jonka kautta UNHOLASTA on tullut katsojalle ja minulle yhteinen. On hienoa huomata, että katsojat uskaltavat lähestyä meitä työryhmäläisiä. Se kertoo siitä, että tekemisestämme välittyy aitous ja avoimuus.

Niin. Ja oltiin sitä sitten Lotto-lähetyksessäkin!

p.s Onko kukaan nähny Miilin rillejä?!

elokuuterveisin,
Matilda
0 Comments

HUH melkonen viikko! - Matildan blogi

7/23/2015

0 Comments

 
Picture
Kenraali, ennakkoesitys, tuplaensi-ilta, ensi-iltakemundeerukset ja kolme esitystä vielä tiedossa. Pää on pyörällä siitä määrästä, mitä tähän viikkoon mahtuu. Ennakossa ja ensi-illoissa oli huikeasti väkeä ja oli ihanaa kertoa Unholan tarinaa kannustavalle yleisölle. On ollut ilo ottaa vastaan palautetta esitysten jälkeen. Paljon on tullut kehua tilan monipuolisesta käytöstä, roolisuorituksista, muistokahviosta ja koskettavasta tarinasta! 


Ensi-illan jälkeen kokoonnuimme lähes koko työryhmän voimin Jartsan (Meri-Maijan) Härmälän tukikohtaan viettämään iltaa ja juhlistamaan Unholaa. Hyvät tarjoilut, rupattelut, tanssahtelut ja puheet! Kyllä sitä taas tunsi niin suurta kiitollisuutta siitä, millaisessa porukassa saa kesän viettää. Triangeli (Jartsa, Santeri, Iira) oli nähnyt suurta vaivaa ja tehnyt jokaiselle työryhmän jäsenelle upeat UNHOLA- kangaskassit. Kasseissa oli myös jokaiselle työryhmän jäsenelle omat persoonalliset lahjat. 

Picture
Picture

Jokaiselle näyttelijälle on jaettu myös oma esityksen käytännön järjestelyihin liittyvä nakki. Hannan ja mun nakki on Koukkuniemen kesäteatteri- opastekylttien pystyttäminen ja kerääminen ennen ja jälkeen esitysten. Kylttien laittamisesta on muodostunut jo rutiini ja toiminto suoriutuu joka kerta ripeämmin ja ripeämmin.


Kolme esitystä takana ja 17 edessä! Jokaista esitystä ennen muistutan itseäni siitä, että tärkeintä on nauttia, silloin tarina välittyy eteenpäin. Yhdessä jaettu ilo on paras ilo. 



Tälläisiä pomppivia kuulumisia tällä kertaa. On vaikeaa jäsennellä ajatuksia tällaisen tohinan keskellä. Mielentilastani tällä hetkellä kertoo se, että olen kahdesti tän viikon aikana kaatanut aamukahvit syliini. Taitaa olla täpinää ilmassa.

Terkuin,

Matilda -näyttelijä




0 Comments

Fiiliksiä kesäteatterista - Miinan blogi

7/21/2015

0 Comments

 
Picture
Picture
Millainen on Koukkuniemen kesäteatteri ja sen porukka? 

Ensimmäisenä mieleen tulee tosi hyvä meininki, kunnioitus ja rakkaus toisia kohtaan. Koen, että tekemämme työ ja tulevat esitykset merkitsevät, Koukkuniemen kesäteatteri tuo elämääsi samalla jotain uutta sekä vanhaa. Koko työryhmä on aivan täpinöissään ensi-illasta, koska näytelmä tuodaan ensi kertaa yleisön nähtäväksi. Esitystä saa rakastaa ja vihata, mutta jos esityksen jälkeen tuntee antaneensa kaikkensa ja vielä noin 100% enemmän, olemme onnistuneet. Tärkeintä minulle on, että esitys luo hyvän mielen ja että saisi ajattelemaan omia muistojaan. En malttaisi odottaa enää esitysten aloitusta! 

Kesäteatterin työryhmä on kerrassaan maailman upein kermakakku kera kirsikan ja mansikan. Ihmiset ryhmässämme ovat lahjakkaita eri tavoilla, iloisia ja kivoja kavereita. Jos teatteriin saapuu apealla mielellä on varmaa, että piristyy treeneissä, eikä kyllästy. Tuntuu hienolta olla osa tätä porukkaa ja esitystä. 


Miksi siis kannattaisi tulla katsomaan Koukkuniemen kesäteatterin esitystä? 
Koska tätä esitystä et halua etkä voi missata, esitys on ainutkertainen elämys. Se lämmittää, toivottavasti koskettaa ja ei jätä kylmäksi, joten jos ei lippuja ole vielä ostettu tai varattu niin nyt nopeasti toimintaa! Tämä kesäteatteri ei jää Unholaan. 


Miina -näyttelijä


0 Comments

Teatteri on aina uusia asioita - ohjaajan assistentti

7/20/2015

0 Comments

 
Ensi-iltaviikko on alkanut. Ennakkonäytös taputeltu. H-hetket. On alkamassa aina yhtä kuumottavan kutkuttava, muutosta merkitsevä, teatterintekoprosessin vaihe – nimittäin esityskausi. Tämä uusi era on tietysti luonnollista jatkumoa harjoituskaudelle, jota osaltani juuri nyt haluan perata.
PictureAlkukesä oli viileä.
Mutta sitäpä onkin sitten vaikeampi summata. Produktiosta riippumatta harjoituskaudet tuntuvat aina pitävän sisällään horisontinlevyisen tunteidenspektrin ja uusien haasteiden kirjon. Oli tekijä kuinka kokenut tai kokematon tahansa, tulee hän jok'ikistä taidekappalettaan tehdessä kohtaamaan itsensä varjoissa lymyileviä skeletoreja. Ne voivat olla mitä tahansa kehollisten oivalluksien ja piilevien asenteiden välillä, ja tämäkin mitta-asteikko on vain pygmi verrattuna havaittuun (ja havaitsemattomaan) todellisuuteen. Tämä siis, jos asiat ovat niinkuin niiden kuuluu.

Mitä minä siis olen oppinut? Se vaatii pohjaselostuksen siitä, mitä olen tehnyt. Kun Meri-Maija kysyi toukokuussa, josko tulisin hänelle ja muulle triangelille (lue: hankkeen päätoteuttajat) assistentiksi, lupauduin heti. Olihan hanke jo viime kesältä tuttu, tekijät sitäkin tutumpia ja ohjaajantyö silmätulehduksenlailla syyhyävä seutu. En kuitenkaan osannut aavistaa mitä tuleman piti. Sen lisäksi, että sain ohjata kokonaisuutta sekä näyttelijöitä, pääsin markkeeraamaan läsnäolemattomia näyttelijöitä, vääntämään vegepihvejä ja levittelemään leipiä, opettelemaan samaa koodikieltä äänipöydän ja XLR-kaapelien kanssa sekä hoitamaan kaikkia niitä lukuisia, pieniä ja yllättäviä, pohjattoman akuutteja, liikkuvia osasia. Roolini työryhmässä on siis ollut täysi ja totaali sekametelisoppa, mutta hyväksyttyäni tämän, oivalsin myös, että teatteri tarvitsee aina tekijöitä. Heitä, ketkä tekevät työtä nirsoilematta ja nähdessään tuntemattoman, eivät väistä, vaan sukeltavat siihen. 
Ylpeys ja turhamaisuus ovat ne kompastinkivet jotka kampittavat kantajansa väistämättä, oli kyseessä kuka tahansa. Oppini on siis ollut monena ja yksi merkittävimmistä on ollut juurikin tämä: jalat maassa, rauhassa hengitellen, aina. ”Näissä hommissa ei saa olla kiire” - kuuluu mysteerilainaus.

Suurin haaste on ollut yllättävä, mutta ei sitten kuitenkaan. Se on koska puhua, koska ei. Tulee muistaa, etten minä ole esityksen ohjaaja, mutta ei ”assarin” siedä myöskään syyttä suotta paikalla palloilla. Kyseessä on rooli, jonka tehtävä on auttaa jokaisella osa-alueella. Elintärkeää on nähdä ohjaajan visio, puhua samaa kieltä ja olla myös itse kykenevä tarttumaan puikkoihin silloin, kun puikot tarvitsevat tarttujaa.  Eli kuten on teatterin perimmäinen olemus, on myös assistentin rooli aistimista to the max. Voinkin siis täysin sydämin suositella assarointia jokaiselle. Se kasvattaa. 

Nyt kun kappale on ensi-iltayleisöä vaille valmis synnytykseen, on pakko todeta, että siitä tuli pirun hyvä. Tule ja todista, sillä valhetta emme tahdo, valhetta emme tee. Nähdään Unholassa. On nyt aika assarin män nukkuman.



Titus - ohjaajan assistentti

0 Comments

Viikon päästä jyrähtää! Matildan blogi

7/15/2015

0 Comments

 
Picture
Ensi viikolla näihin aikoihin eletään ensi-illan jännittäviä hetkiä. Vielä ei jännä tunnu, mutta eiköhän se hyvä täpinä tässä piakkoin kehity. Viime viikko oli taas touhukas. Erityisesti jäi mieleen sunnuntai ja sen läpimenot. Silloin meillä oli lähes täysi puvustus ja lavastus. Paikalla oli jälleen koekatsojia ja heiltä kerättiin esityksen sekä muistokahvion jälkeen palaute. Saimme kannustavaa palautetta, mutta toki vielä oli hiottavaa. Hiomiseen on vielä hyvin aikaa. Uskon aina viimeisen viikon ja erityisesti vielä viimeisten harjoituspäivien voimaan. Silloin tapahtuu ihmeitä. Sunnuntaina otettiin myös pressikuvia läpimenon aikana. Täytyy sanoa, että hienoja tuli!

Viime viikolla tapahtui paljon ekoja kertoja. Tässä muutama: Miili- hahmoni sai ensimmäistä kertaa rillit päähän, hienostorouvan roolihahmo tunki ensimmäistä kertaa sormet taikinaan, työryhmä sai tanssahdella ensimmäisiä kertoja maalatulla lavastelattialla ja vedettiin eka kunnon läpimeno sisätiloissa. 

Suomen kesä kun on näyttänyt tippansa, niin viime viikon sateisen sään takia harjoiteltiin näytelmää paljon sisätiloissa. Koukkuniemen juhlatalon sali on näyttävä tila ja UNHOLA sujahtaa sinnekin mallikkaasti. 
Tiistaina muistokahviotiimin kanssa maalailtiin opastetauluja muistokahvioon tulevaan Unholan pienoiskylään. Niissä näkyy käden jälki eli maalarinteippirajaus petti. Tiistain iltapäivän/illan treeneissä harjoiteltiin lauluja. Ne sujuvat meiltä jo huomattavasti aiempaa paremmin. Varmuutta ollaan löydetty. Nyt etsittiin vahvuutta ja eloa lauluun. Tiistain treeneissä löydettiin myös helpotusta haasteelliseen ja vuosia kestäneeseen Finlayson- tehdas kohtaukseen. Siinä meillä on tarkoitus olla tehdashenkinen stomp, mutta tähän asti fokus on lähinnä mennyt päin mäntyä meneviin roudauksiin. Nyt pyörät löytävät paikkansa, kangas pyörii ja tehtaan johtajan (Jetro) pillistä lähtee pihaus.

Tämän harjoituskauden aikana työryhmä on hitsaantunut yhteen. Arvostan valtavasti näitä ihmisiä kenen kanssa saan olla tekemisessä. Ennen tiistain treenejä oli tärkeä hetki, kun näyttelijäporukalla puhua lörpöteltiin järvenrannalla ihan vaikka mistä. Siinä oli sellaista perhehenkistä taikaa, että nautin. Yksi teki apilan kukista seppelettä, yksi söi niitä apiloita ja rohkaisi toista syömään niitä myös ja muut röhötti vitsejä. 



Sellaista se oli nuoruus ja hulluus.


Terkuin,


Matilda (toinen apiloita syönyt) - näyttelijä
0 Comments

UNHOLA tutuksi - Matildan blogi

7/10/2015

0 Comments

 
Terkkuja taas harjoituskaudelta!

Viime viikolla oli sitten taas kaiken näköistä puuhaa Unholan maailmassa. Vietettiin musapäivää ja tuttuun tapaan käytiin näytelmätekstiä läpi kohtausharjoitusten muodossa. Musapäivänä harjoiteltiin Unholan laulu- ja musiikkiosuuksia. Täytyy sanoa, että ensimmäiset lauluharjoitukset ulkona olivat haasteita täynnä. Näsijärven tuulen tuiverruksessa ja ukkospilvien alla saa aikalailla taiteilla, että saa sulosoinnut kantamaan katsomoon asti. Laulaminen on loppupeleissä todella herkkää touhua ja se vaatii totuttelua ja rohkeutta. En ole juurikaan laulanut yleisön edessä saati ulkolavoilla, jotenka palleareeniä tarvitaan vielä. 

Kohtausharjoituksissa käytiin muun muassa pommisuojassa, nurkkatansseissa sekä roolihahmojen Helmin ja Johanneksin kotona. Lauantain privaattitreeneissä pääsin taas hieman lähemmäksi Miili- roolihahmoani. Viime viikolla sain myös sovittaa Miilille tulevia silmälaseja. Niissä oli kylläkin sen verran päätähuimaavat vahvuudet, että rillit menivät vielä tuunattavaksi. Jännää! Pikkuhiljaa ne henkilöt sieltä kasaantuu.
Maanantaina 6. heinäkuuta Unholan roolihahmot valtasivat Tampereen keskustan torit. Miili ja Ilmari (Patrikin kommarihahmo) pääsivät seikkailemaan keskustorille ja 300 Unhola-esitettä löysi tiensä uusiin koteihin. Torilla koin monia upeita kohtaamisia ja sain kuulla koskettavia tarinoita. Selkeästi Unholan kaltaiselle produktiolle on tarvetta. Enemmänkin kaivattaisiin tilaa jakaa muistoja ja etenkin kuuntelevia korvia on harvassa. Torilla tapasin muun muassa henkilön, joka tunsi alkuperäiset Unholat, joiden mukaan Unholan kaupunginosa on saanut nimensä. 

Torivaltauspäivän iltana harjoiteltiin esitykseen tulevaa muistokahviota. Testasimme kuinka muistokahvion tämän hetkinen soveltavaa teatteria hyödyntävä konsepti toimii. Saimme kahvioon myös koeyleisön. Esityksen jälkeen pidettävässä muistokahviossa on siis luvassa toiminnallisia pisteitä 40-50-luvun hengessä.

Tällä viikolla on luvassa neljä läpimenoa, joissa esitystä harjoitellaan kokonaisuutena. Odotan innolla miten palaset loksahtavat paikoilleen!

terkuin,


Matilda -näyttelijä
0 Comments

Välikaronkka - ryhmäytymistä

7/10/2015

0 Comments

 
Kesäinen ilta-aurinko paistaa ja kesäteatterin tuulisella rannalla on ensimmäistä kertaa kuuma! Sade- ja tuulitakit ovat vaihtuneet lähes kaikilla t-paitoihin ja shortseihin, kun ollaan vetämässä ensimmäistä läpimenoa. 


Ensimmäinen läpäri on sellainen kuin pitääkin, eli rekvisiitta on hujan hajan ja näyttelijät kimpoilevat lavalla minne sattuu. Tunteet ovat jännittyneet ja kun sillisalaatti on saatu pois alta todetaan, että voidaan kaikki olla tyytyväisiä sekamelskaan! Harjoitus puretaan ja on aika alkaa suunnittelemaan loppu-iltaa, sillä kaikilla on varmasti ollut mielessään jo alkuviikosta, että perjantain harjoitusten jälkeen on välikaronkka. Heti harjoitusten jälkeen joukko hajoaa eri suuntiin, kokoontuakseen Meri-Maijan luona. Itse pysyn roolilleni uskollisena ja lyöttäydyn yhteen Varjosen (Jere Saarelan) kanssa ja suoritamme modernin version kohtauksesta, joka edeltää lavatansseja. 


Nyyttäriherkut mukana pääsemme itse pääkallopaikalle ja vietämme erittäin hauskan illan työryhmän kanssa. Osa seurueesta ei valitettavasti jatka iltaa aivan yöhön asti, mutta joukkiomme on silti onneksi iso kun saavumme ravintolaan. Osa meistä taisi jatkaa tanssin pyörteissä aina aamuun asti, mutta siitä en tiedä, sillä menin kilttinä poikana nukkumaan. Ilta oli oikein mukava ja porukan ryhmäytyminen oli vahvaa. Juhliminen tekee kenelle tahansa hyvää, mutta en tarkoita sitä, että sen kautta olisimme mitenkään lähentynyt ryhmänä. Kun on monta kuukautta tehnyt tämän sakin kanssa teatteria, tuntui todella hauskalta tehdä jotakin aivan muuta! Harjoituskausi on ollut tähän asti oikein mukavaa puuhaa ja odotan innolla ensi-iltaa ja (pakkohan se on tunnustaa) erityisesti sitä iltaa.



Miro -näyttelijä
Picture
Kuva harjoituksista. Tässä vielä värjöteltiin.
0 Comments

20 YÖTÄ ENSI-ILTAAN!

7/1/2015

0 Comments

 
Picture
Picture
Viime viikolla alkoi matkani Veikkauksen unelmien kesäduunin parissa. Varsinaisesti reissu Koukkuniemen kesäteatterin näyttelijänä on alkanut jo tämän vuoden helmikuussa, mutta nyt seuraavan viiden viikon ajaksi kumppanikseni liittyi Veikkaus.

On ollut huikeaa olla mukana samanhenkisyyttä huokuvassa työryhmässä. Olo on kotoisa ja näytelmätekstin tarinoiden äärellä on hyvä olla. Tämän kesän näytelmä sijoittuu 1940-luvun Tampereelle. Minulla on näytelmässä kaksi roolihahmoa: Hienostorouva ja Miili. Molemmat roolit ovat näyttelijäntyöllisesti todella mielenkiintoisia. Toistaiseksi tutummaksi olen tullut Hienostorouvan kanssa; Miili on haastavampi tapaus.

Harjoituskauteen on viimeisen parin viikon aikana mahtunut kaikenlaista. Teaserin kuvausta, kohtausharjoituksia, lauluharjoituksia, koreografiatreenejä ja avoimia harjoituksia. Jännittävin paikka oli avoimissa harjoituksissa ja kylmin teaserin kuvauksissa. Suuri osa avoimien harjoitusten katsojista on ollut Koukkuniemen vanhainkodin asukkaita. Viime avoimissa harjoituksissa kävi Veikkauksen porukkaa kuvaamassa materiaalia Lotto-arvonnan inserttiä varten. 1. elokuuta voit bongata tutut kasvot Lotto-lähetyksessä.

Tuleva viikko tuo mukanaan jälleen laulu- ja kohtausharjoituksia, joissa käydään yksityiskohtaisemmin läpi esitystä pala kerrallaan. 

Ensi-iltaan 20 yötä. Hyvä meno!


Helleterkuin,

Matilda - näyttelijä

0 Comments

UNHOLAN kuopus Annika!

7/1/2015

0 Comments

 
Heipsan!

Tällä kertaa blogikirjoituksen takana säheltää tämän hankkeen nuorin jäsen, 12-vuotias Annika.

Talvella sain kuulla kaveriltani, että Koukkuniemen kesäteatteriin haettiin näytteilijöitä. Päätin kokeilla onneani ja ilmoittauduin hakutilaisuuteen. Muutaman viikon lähes sietämättömältä tuntuneen odotuksen jälkeen sain tiedon, että olin mukana!
Picture

Ensimmäinen työryhmätapaaminen olikin sitten jo pian, ja kun tutustuin siellä oleviin mahtaviin tyyppeihin, huomasin, ettei ollut paha olla ainoa peruskouluikäinen. Nyt olemme jo kovaa vauhtia harjoittelemassa tekstiä, jonka vihdoin olemme saaneet käsiimme. Teksti on todella hyvä ja harjoituksiin on aina todella mukava tulla. Roolihahmoista on tullut kaikille jo vähän niin kuin parhaita kavereita. Omat roolihahmoni (hienostotyttö sekä uuteen kotiin adoptoitu orpo) alkavat koko ajan muotoutua paremmin ja paremmin. 

Olen myös mukana vanhuskummitoiminnassa. Vanhuskummini-Helmin kanssa on mukava jutustella vähän kaikesta maan ja taivaan välillä. Helmi on todella skarppi ja aina hyvällä tuulella. Meitä haastateltiin Helmin kotipaikkakunnan lehteen ja olemme käyneet mm. kävelyllä Koukkuniemen alueella.


Annika - näyttelijä
0 Comments
<<Previous

    Blogit

    August 2015
    July 2015
    June 2015
    May 2015
    April 2015
    March 2015
    February 2015
    December 2014
    October 2014
    August 2014
    July 2014
    June 2014
    May 2014

    Kirjoittajat

    Blogia kirjoittavat Koukkuniemen kesäteatterin työryhmän jäsenet vuorotellen. 

Powered by Create your own unique website with customizable templates.